Kun hiljaisuus laskeutui Lapualle
Bona Anima, 2026, pehmeäkantinen, 243 s.
Teos on saatu arvostelukappaleena suoraan kirjailijalta. Olen lukenut Ojalammin aiempiakin omakustanteita ja niissä kaikissa on ollut kiinnostava aihe, josta en itse ole tiennyt oikeastaan mitään. Niin myös tämän teoksen kanssa.
Lapuan patruunatehtaan räjähdys 1976 on Suomen historian tuhoisin teollisuusonnettomuus rauhanaikana. Räjähdyksessä kuoli 40 ihmistä, joista 35 oli naisia. Räjähdyksen vuoksi 68 lasta menetti joko toisen tai molemmat vanhempansa sekä 30 ihmistä puolisonsa. Tämän lisäksi jokainen uhri oli jonkun tytär tai poika, lapsenlapsi, täti, setä, serkku…
Lapuan räjähdys oli järkyttävä ja vaikutti lukuisiin ihmisiin. Ojalammi sukeltaa tapahtumien ytimeen, miltä tuntuu kun aamulla äiti lähtee töihin eikä ikinä enää palaa kotiin. Millaisia vaikutuksia onnettomuudella on koko perheeseen ja lähipiiriin sekä muihin paikkakuntalaisiin. Ja ennen kaikkea parasta antia on se, kuinka hienosti Ojalammi osaa avata traumaattisen tapahtuman ylisukupolviset vaikutukset.
Suurin osa kirjasta on kirjoitettu autenttisella murteella ja tuo tekstiin aivan omanlaisensa sävyn. Tarina ei kuitenkaan missään nimessä mässäile kauheudella tai oikeastaan kerro yksityiskohtia räjähdyksestä, vaan keskittyy nimenomaan tunnemaailmaan ja katastrofin vaikutuksiin ihmisten elämässä.
Lopussa Ojalammi kertoo, että vaikka tapahtumat ovat todellisia, hahmot ovat silti fiktiivisiä. Tämä tuntui hieman hämmentävältä, kun tarinaa käydään kolmen sukupolven kohdalta läpi. Uskon kuitenkin, että tarkoituskin on ollut nimenomaan saada aitouden tuntua, jotta sukupolven ylittävä trauma saadaan selkeämmäksi ja lukija pystyy käsittämään, kuinka syvästi ja pitkälle tällainen tapahtuma ihmisissä vaikuttaa.
Minut tarina ravisteli ajattelemaan paljonkin. En ole koskaan ajatellut edes, millaista on olla lapsena orvoksi jäänyt aikuinen, tai millaisia vaikutuksia tuleviin sukupolviin voi olla sillä, että esimerkiksi oma vanhempi tai isovanhempi on orpo. Ajatuksiani ravisteli myös ajatus surusta, jossa pitäisi pystyä jotenkin huomioimaan koko kylän suru, kun muutkin ovat menettäneet yhtä paljon tai jopa enemmän.
Tarinallisesti teos jää ehkä hieman ohueksi, koska se käsittelee lähinnä surua ja menetystä, mutta sosiologisti tämä teos on todella vaikuttava. Räjähdyksen myötä Suomen kriisiapu sai alkunsa, kun räjähdyksen uhrien omaisille järjestettiin joukkokeräyksellä apua ja tukea. Valitettavasti jossain täytyy olla se ensimmäinen tapahtuma, joka herättää ajattelemaan: Entä jos?
Olen iloinen lukukokemuksesta, sillä ammatillinen kasvu ja ihmisten parempi ymmärtäminen on aina tärkeää. Tämäkin auttoi minua ymmärtämään, kuinka vähän ymmärsin miten paljon voi esimerkiksi sota ja jatkuvat menetykset vaikuttaa ihmiseen. Vaikka tämä tarina ei tapahdu sodan keskellä, on syynä aseet yhtä kaikki. Ja tällainen niin sanotusti turha joukkokuolema voi olla vielä vaikeampi käsittää. Sodalla on ainakin olevinaan tarkoituksensa.
Kirjan lisään Heili-kirjastojen 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 2. Lappeenranta: Lue kirja, jossa on historiallinen rakennus tai maamerkki. Lapuan patruunatehdas on historiallinen, enää se ei toimi tehtaana, mutta tiloissa on kulttuuri- ja yrityskeskus.

Kommentit
Lähetä kommentti